Uudet imeväisikäisten ruokasuositukset - mikä muuttuu?

Uudet lapsiperheiden Syödään yhdessä -ravitsemussuositukset näkivät päivänvalon viime perjantaina. Päivitetyissä suosituksissa fokuksessa on vahvasti ruokakasvatus, lapsen syömään oppimisen tukeminen sekä perheiden yhteisten ruokailuhetkien tärkeys - kerrassaan hyviä teemoja siis!

Tutustuin uusiin suosituksiin imeväisikäisten osalta - mitään kovin radikaaleja muutoksia ne eivät odotetustikaan tuoneet tullessaan. Alla lyhyt yhteenveto siitä, mitä konkreettisia päivityksiä suosituksista löytyy:  

 

• Imeväisikäisten kiinteiden aloitusajankohta aikaistuu - kiinteitä jo 4 kk alkaen
  
  Kiinteitä voidaan alkaa tarjota maisteluannoksina jo 4-6 kk iästä, kun aiemmin täysimetystä suositeltiin 6 kk ikään asti. Edelleenkään maisteluannokset eivät kilpaile imetyksen kanssa ja niitä ohjeistetaankin tarjottavaksi aina imetyksen jälkeen. 
  
  
  Muutoksen taustalla on tutkimusnäyttö siitä, että ennen puolen vuoden ikää aloitettu kiinteiden maistelu näyttäisi edistävän yhdessä rintamaidon kanssa lapsen suoliston ja puolustusjärjestelmän kehittymistä ja sietokykyä uusille ruoka-aineille. On viitteitä siitä, että esim. varhaislapsuuden allergiaoireita ja atooppista ihottumaa voitaisiin välttää aloittamalla kiinteiden ruokien maistelu nykysuosituksia varhaisemmin ja nopeammassa tahdissa. 

• Muutamia päivityksiä imeväisikäisillä vältettäviin ruoka-aineisiin
  
  Kaikki kurpitsalajit (poislukien kesäkurpitsa) - kurpitsasta saa herkullisen soseen ja näppärää sormiruokaa, mutta jatkossa sitä suositetaan vältettäväksi korkean nitraattipitoisuuden vuoksi.
  
  Kaalit - mm lehtikaalia ja kyssäkaalia vältetään korkean nitraattipitoisuuden vuoksi
  
  Tuoreet yrtit - vältetään korkean nitraattipitoisuuden vuoksi. Käsittely vähentää nitraattipitoisuutta eli esim. soseiden maustamiseen voi käyttää maltillisesti esim. kuivattuja ja/tai ruoanvalmistuksessa kypsennettyjä yrttejä.
  
  Kaneli - suosituksiin on lisätty myös tarkennus kanelin osalta. Kanelia (erit. kassiakaneli) ei käytetä imeväisikäisillä sen korkean kumariinipitoisuuden vuoksi. Kumariini on luontainen toksiini, jolla on yhteys maksavaurioihin.

Imeväisikäisten osalta muutokset suosituksissa olivat siis kaiken kaikkiaan varsin pieniä viilauksia ja täsmennyksiä. Ja maalaisjärkikin jo sanoo, että monipuolinen ja vaihteleva ruokavalio on paras keino välttyä elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden vaikutuksilta.


Lähteet ja lisää aiheesta:

• Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille (pdf)
• Oulun yliopisto (17.2.2015). Tutkimusartikkeli: Ruoka-aineiden välttäminen ei estä lasten allergioita. Saatavilla: http://www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tutkimuksen-esittely/tutkimusartikkelit/ruoka-aineallergia 
• Yle akuutti (7.9.2015). Artikkeli: Vauvalle kiinteää ruokaa nykysuosituksia aiemmin? Saatavilla: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/07/vauvalle-kiinteaa-ruokaa-nykysuosituksia-aiemmin

Pimeys täällä taas... Saatko riittävästi D-vitamiinia?

Aika pitkään saimme tänä syksynä nauttia aurinkoisista syyskeleistä, mutta nyt talvinen pimeys on ottanut ylivallan viimeisistäkin valonsäteistä. Viimeistään nyt on hyvä tarkistaa omaa D-vitamiininsaantiaan. Suomen leveysasteilla D-vitamiinia saadaan auringosta riittävästi huhtikuulta syyskyylle. Kannattaa siis pohtia, saako ravinnosta riittävästi D-vitamiinia vai onko syytä hakea täydennystä purkista ainakin pimeimpien kuukausien ajan.

Lasten osalta riittävä D:n saanti varmistuu helposti joka päivä ympäri vuoden annettavilla tipoilla. Omalla kohdallani saannin kanssa on talvikuukausina vähän niin ja näin, etenkin jos en huomaa turvautua pilleripurkkiin.

Saatko riittävästi D-vitamiinia ravinnosta? Tilanne on helppo testata. Jos vastauksesi alla oleviin kysymyksiin on kyllä, saantisi pitäisi olla linjassa ravitsemussuositusten ohjeellisen saannin kanssa.

• Syötkö kalaa kolme kertaa viikossa?
• Nautitko kolme lasia vitaminoituia maitoa, piimää tai jugurttia päivässä? 
• Käytätkö leivälläsi vitaminoitua levitettä?

D-vitamiinilla on iso rooli terveydessä. Kaikkia sen vaikutusmekanismeja ei edelleenkään tunneta ja tutkimuksessa paljastuu jatkuvasti uusia löytöjä, joissa D on mukana. D-vitamiinin puutos on yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten infektioihin, diabetekseen, syöpään ja erilaisiin rappeumatauteihin. Kuitenkin optimaalisista D-vitamiinin saantisuosituksista kiistellään edelleen. Selvää on kuitenkin, että vähintäänkin nykyisten ravitsemussuositusten asettamalle tasolle olisi hyvä päästä, mikäli haluaa vaalia omaa terveyttään.


Miten siellä - saatko riittävästi D:tä ravinnosta vai nappaatko lisää vitamiinipurkista?

- M

Riisikakkugate ja pohdintaa ravinnon turvallisuudesta

Lähde: www.dn.se

Varmasti jokaista pienen lapsen vanhempaa pohdituttaa aika-ajoin lapsen ravinnon turvallisuus. Pienet ihmisenalut kun ovat aikuisia alttiimpia ja herkempiä ravinnon haitta-aineille.  Kukapa ei vanhempana haluaisi tehdä parhaansa, jotta varhaislapsuuden ravitsemus antaisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat terveyteen koko eliniäksi.

Mutta tieto usein lisää tuskaa. Ristiriidat suosituksissa, uusissa tutkimuksissa ja mediassa ovat omiaan lietsomaan epävarmuutta ja sekavuutta. Miltei kuukausittain uutisotsikoihin nousee tutkimustuloksia siitä, kuinka jokin tuttu, turvalliseksi ehkä tervelliseksikin koettu elintarvike tai raaka-aine paljastuukin jossakin suhteessa haitalliseksi.

Riisikakut pääsivät uutisotsikoihin muutama viikko takaperin, kun Ruotsin elintarvikevirasto suositti välttämään riisikakkujen antamista alle 6-vuotiaille niiden korkean arseenipitoisuuden vuoksi.  Arseeni kun on yhteydessä mm. syöpään ja diabetekseen. Suomessa Evira toppuutteli asiantuntijapuheenvuoroissaan asiallisesti riisikakkupanikointia. Meillä riisikakkuja ei siis olla julistamassa pannaan. Riisiä ja riisikakkuja voi edelleen syödä osana monipuolista ruokavaliota, kunhan määrät pysyvät kohtuullisina. Ketä siis uskoa - Suomen vai Ruotsin asiantuntijoita? ;)

Lasten ravitsemussuositukset ovat muuttuneet vuosien varrella suuntaan jos toiseenkin. Paraikaa kommenttikierroksella olevat uudistetut varhaislapsuuden ravitsemussuositukset, näyttäisivät myös tuovan päivitystä vältettävien raaka-aineiden listalle. Korkean nitraattipitoisuuden vuoksi vältettävien listalle olisivat luonnoksen mukaan joutumassa myös mm. kesäkurpitsa, kurpitsat ylipäänsä sekä tuoreyrtit.

Miten teillä reagoidaan uutisiin ravinnon turvallisuudesta?
Entä muuttuviin suosituksiin?  

Ruoan suhteen ollaan turvallisilla vesillä, kunhan muistaa monipuolisuuden, kohtuuden ja maalaisjärjen - siinä oma periaatteeni suositusviidakossa selviämiseen. 

- M

PS. Riisikakkukeskusteluissa nousi esille riisin tiimoilta toinen yllättävä tieto. Arseenin osalta vaalea riisi on tervellisempi valinta kuin tumma täysjyväriisi, jossa arseenia voi olla sitoutuneen moninkertaisesti enemmän. Turvallisimmaksi riisivalinnaksi on mainittu basmatiriisi - siihen arseeni imeytyy luontaisesti muita lajikkeita heikommin. 


Lisää aiheesta:

• Yle (29.9.2015): Riisikakuissa liikaa arseenia - ei suositella alle 6-vuotiaille
• Yle (29.9.2015): Riisikakkujen arseenista ei todellakaan ole aihetta paniikkiin 

Lapsiperheiden ruokasuositukset päivittyvät

Lähde: www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Asia, joka takuuvarmasti jakaa mielipiteitä, kuumentaa tunteita ja herättää keskustelua on ravitsemus ja sen terveellisyys.. etenkin kun kyse on lapsista.

Varhaislapsuuden ravitsemussuositukset ovat muuttuneet vuosien varrella suuntaan jos toiseenkin. Nykyiset, kymmenisen vuotta voimassa olleet, tulevat tiensä päähän mitä ilmeisimmin vielä tämän vuoden kuluessa.

Uusi, terveydenhuollon, ruokapalvelujen ja lasten terveyden edistämisen ammattilaisille suunnattu "Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille" -kirja tulee korvaamaan aiemman oppaan. Kyseinen kirja on THL:n asettaman kansallisen työryhmän kokoama ja paraikaa julkisella kommenttikierroksella. Kirjan sisältöä voit vilkaista ennakkoon täältä.

Mediassa on jo näkynyt kiinnostavia uusia tutkimustuloksia, jotka heijastunevat myös uusiin suosituksiin. On esimerkiksi saatu viitteitä siitä, että varhaislapsuuden allergiaoireita ja atooppista ihottumaa voitaisiin välttää aloittamalla kiinteiden ruokien maistelu nykysuosituksia varhaisemmin ja nopeammassa tahdissa. Siten, että koko ruokaympyrä olisi käytössä jo puolen vuoden iässä.  Uuden tiedon valossa näyttäisi nimittäin siltä, että uusien ruoka-aineiden kokeilu olisi suoliston kannalta optimaalisinta jo ennen puolen vuoden ikää.

Mielenkiintoista nähdä, missä määrin suosituksiin on tulossa päivityksiä. Tuskinpa mitään kovin radikaaleja muutoksia on tiedossa. Tässäpä siis hyödyllistä iltalukemista yöpöydälle!

Lisää aiheesta:

• Oulun yliopisto (17.2.2015). Tutkimusartikkeli: Ruoka-aineiden välttäminen ei estä lasten allergioita. Saatavilla: http://www.oulu.fi/yliopisto/tutkimus/tutkimuksen-esittely/tutkimusartikkelit/ruoka-aineallergia 
• Yle akuutti (7.9.2015). Artikkeli: Vauvalle kiinteää ruokaa nykysuosituksia aiemmin? Saatavilla: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/07/vauvalle-kiinteaa-ruokaa-nykysuosituksia-aiemmin
• Valtion ravitsemusneuvottelukunta (9.9.2015). Ajankohtaista: Uudet lapsiperheiden ruokasuositukset julkisesti kommentoitavana. Saatavilla: http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ajankohtaista?bid=4341

Pikaruokapienokaiset - hätkähdyttäviä ääriesimerkkejä liian yksipuolisesta ruokavaliosta

Lähde: http://www.bbc.co.uk

Raudanpuuteanemiaa, unihäiriöitä, yliaktiivisuutta, reikiä hampaissa, ylipainoa, diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja,...  Varhaislapsuuden huonon ravitsemuksen aiheuttamat oireilut ja uhat pidemmän tähtäimen terveyshaitoista ovat moninaisia ja katalia. Olennaista onkin havahtua siihen, että varhaislapsuuden ruokavalio on avainasemassa, kun luodaan edellytykset lapsen koko elämänkaaren kattavalle terveydelle ja elämänlaadulle.

Vanhempien esimerkillä on väliä. Hyvät ruokailutottumukset ja makumieltymykset kehittyvät jo varhaislapsuudessa. Eihän lapsi osaa vaatia ranskanperunoita, hamppareita ja limppareita elleivät vanhemmat ole niitä tarjonneet toistuvasti tavallisen ruoan kustannuksella. Siinä sivussa vanhemmat ovat virittäneet lapsensa makunystyröitä rasvaiselle, suolaiselle ja sokerisille mauille persoiksi.
  
Aiheeseen herättelee BBC:n Fast Food Baby -dokumentti (2011), joka valottaa varhaislapsuuden yksipuolisen ruokavalion seurauksia terveydelle. Asiaa käsitellään kolmen pikaruokakoukussa olevan brittiperheen ääriesimerkin kautta. Näissä perheissä jo vauvaikäiset syövät pääasiassa pitkälle prosessoitua pikaruokaa: ranskalaisia, limuja, hampurilaisia, kananugetteja. Eli lautasella on käytännössä heikosti lapsen tarvisemia ravintoaineita, mutta sen sijaan runsaasti huonolaatuisia rasvoja, runsaasti sokeria ja suolaa sekä kerrassaan pöyristyttäviä kalorimääriä.

Lastaan prosessoidulla ruoalla hemmottelevat vanhemmat voivat tahtomattaan tehdä lapselleen ison karhunpalveluksen. Tutkimusnäyttö osoittaa, prosessoidun ruoan, eli einesten ja pikaruuan runsas nauttiminen on lapsen kehitykselle vahingollista. Varhaislapsuudessa runsain määrin nautittu sokeri, rasva ja prosessoitu ruoka heikentävät älykkyysosamäärää. Ravinnon laatu vaikuttaa suoraan lapsen käyttäytymiseen ja oppimiskykyyn. Varhaislapsuus on erityisen herkkää aikaa, koska lapsen aivot kasvavat silloin nopeinta tahtia. (Northstone, 2011) On myös näyttöä siitä, että astman, atooppisen ihottuman ja allergioiden riski kohoaa pikaruokaa säännöllisesti syövillä lapsilla ja nuorilla (Ellwood, 2013).


Onneksi dokumentin esittelemät perheet lienevät ruokaympyröidensä rajoittuneisuudessa ääritapauksia.  Dokumentti antaa kuitenkin myös toivoa - johdonmukaisella otteella pikaruokapienokaisten makumieltymykset näkyvät olevan suhteellisen nopeasti muokattavissa terveellisempään suuntaan. Vastuu ja asennemuutos on tässä vanhempien velvollisuus.

PS. Suomeksi tekstitetyn version voit vilkaista tulevana lauantaina TV5:lta klo 13.55 - Hullu maailma: Pikaruokapienokaiset

Lähteet:

• Northstone K., ym. (2011)"Are dietary patterns in childhood associated with IQ at 8 years of age? A population-based cohort study", Journal of epidemiology and community health. 02/2011. [Online][Viitattu 15.9.2015] Saatavissa: http://jech.bmj.com/content/early/2011/01/21/jech.2010.111955?q=w_jech_ahead_tab

• Ellwood P., ym. (2013)"Do fast foods cause asthma, rhinoconjunctivitis and eczema? Global findings from the International Study of Asthma and Allergies in Childhood (ISAAC) Phase Three", Thorax. [Online][Viitattu 15.9.2015] Saatavissa: http://thorax.bmj.com/content/early/2013/01/03/thoraxjnl-2012-202285
  
  
  
  
   

Pahikset ja hyvikset listattuina - milloin kannattaa satsata luomuun?

http://www.ewg.org/

Kerroin aiemmin, että naperoisen syntymän jälkeen luomun osuus jääkaapissa on kasvanut tasaiseen tahtiin. Kuitenkin tasapainoilu ruokabudjetin, mahdollisimman turvallisen ja terveellisen ruoan sekä saatavilla olevan luomuvalikoiman välillä on aika ajoin aikamoista pähkäilyä. Väistämättä sitä pohtii, minkä tuotteiden kohdalla luomun suosiminen on paikallaan ja mitkä tuotteet taas voisi hyvällä omallatunnolla kantaa kauppakassissa kotiin ilman luomuleimaakin.

Mitään yksiselitteistä vastausta tähän kaupan vihannes- ja hedelmähyllyillä tapahtuvaan pallotteluun en ole vielä löytänyt. Olen kokenut hyödyllisenä amerkikkalaisen non-profit järjestön EWG:n vuosittaisen listauksen likaisesta tusinasta (dirty dozen) ja puhtaasta viidestätoista (clean fifteen).

Tänä vuonna likaisessa tusinassa eli eniten torjunta-ainejäämiä sisältäneiden ryhmässä olivat mm. omena, selleri, kirsikkatomaatti, kurkku, viinirypäle, nektariini, persikka, peruna, sokeriherne, pinaatti, mansikka, paprika. 

Puhtaiden viidentoista ryhmästä löytyivät puolestaan parsa, avocado, kaali, cantaloupemeloni, kukkakaali, munakoiso, greippi, kiivi, mango, sipuli, papaya, ananas, maissi, pakastettu sokeriherne, bataatti. Näitä "hyviksiä" voi siis popsia ilman luomuleimaakin, sillä ne sisältävät todennäköisemmin vähemmän torjunta-ainejäämiä. Monilla tämän ryhmän kasviksista kuori toimii luonnollisena tuhoeläinten karkottimena, jolloin viljelyssä ei tarvitse käyttää niin paljon kemiallisia aineita.


Missä tuotteissa sinä priorisoit luomua?

-M

Itämeren ruokavaliolla skarppeja naperoita

Lähde: Terveyttä ruuasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.

Niin se vain on - aivojen kehityksen kannalta on väliä sillä, mitä suuhunsa laittaa ja miten päivänsä viettää. Itä-Suomen yliopisto tiedotti aiemmin tällä viikolla tutkimustuloksista, jotka jälleen kerran vahvistivat, että lapsuusajan terveellisestä ravinnosta ja fyysisestä aktiivisuudesta on hyötyä. 

Tutkimuksen mukaan terveellinen ruokavalio ja hyvät motoriset taidot ovat yhteydessä parempaan päättelykykyyn 6-8-vuotiailla lapsilla. Tutkimus kartoitti yli 400 kuopiolaisen lapsen ruokavalion laadun, motoristen taitojen, kestävyyskunnon ja kehon rasvaprosentin yhteyksiä päättelykykyyn. 

Ruokavalion osatekijöistä runsas kasvisten, hedelmien, marjojen ja kalan sekä vähäinen punaisen lihan käyttö oli yhteydessä parempiin tuloksiin päättelykykytestissä. Myös paremmat motoriset taidot olivat yhteydessä parempaan päättelykykyyn.  Lapset, joilla heikot motoriset taidot yhdistyivät korkeaan tai matalaan kehon rasvaprosenttiin, menestyivät huonommin päättelykykytestissä kuin muut lapset. Yllättävää kyllä, nämä yhteydet esiintyivät erityisen voimakkaina pojilla.

Lasten ruokavalio arvioitiin tutkimuksessa sitä terveellisemmäksi, mitä tarkemmin se noudatti niin sanottua Itämeren ruokavaliota, joka sisältää runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja, kalaa, täysjyväviljoja, rasvatonta maitoa ja pehmeitä rasvoja sekä niukasti punaista lihaa.

Lisää aiheesta:

• Itä-Suomen yliopisto: Terveellinen ruokavalio ja hyvät motoriset taidot edistävät lasten päättelykykyä (tiedote 17.8.2015) 
• Haapala, Eero: Itämerellä on aivoruokaa – ruokavalio ja kognitio lapsuudessa

Luomua vai ei?

Meillä suositaan luomua. Tai tähän ainakin tähdätään. Naperoisen syntymän myötä luomun osuus jääkaapissa on ollut nousussa. Pikkumiehen soseet, sormiruoat ja lihat on pyritty valmistamaan luomuraaka-aineista.

Tutkimuksissa on todettu, että luomun kuluttajat altistuvat harvemmille torjunta-aineille ja pienemmille torjunta-ainemäärille.  Edelleen luomuruokaa syövä saa ruoastaan enemmän antioksidantteja ja altistuu vähemmän raskasmetalleille kuin tavanomaisesti tuotettuja elintarvikkeita suosiva. (Luomuinstituutti, 2015) 

Itselleni luomussa onkin tärkeintä sen puhtaus ja turvallisuus. Siis se, että viljelyssä ei ole käytetty kemiallisia torjunta-aineita ja lisäaineiden käyttö tuotteissa on rajoitettua. Luomulihan ja -munien suosiminen on ennen kaikkea myös arvovalinta.

Vaikka itse olenkin valmis näkemään hiukan vaivaa (esim. asioimaan useammassa ruokakaupassa) tietyt hyväksi havaitut luomutuotteet ja -lihaa saadakseni, ei meillä luomun suhteen olla ehdottomia.

Kauppakassista löytyy myös ei-luomua. Valitettavasti luomun valikoima ei aina osu yksiin tarpeiden kanssa. Välillä ihan perheen jaksamisen ja ajansäästön kannalta on tyydyttävä lähikaupan tarjontaan, jossa luomutuotteita on hyvin niukasti tarjolla. Ja toki luomun suosiminen nostaa myös kauppakassin hintaa. Lomakauden jälkeen aionkin testata, kuinka näppärästi ja millaisin kustannuksin luomutuotteita saisi hankittua luomupiirin kautta.


Luomuinstituutti."Luomuruoan terveellisyyden tueksi löytyy tutkimustuloksia". http://luomu.fi/kirjoitus/luomuruoan-terveellisyyden-tueksi-loytyy-tutkimustuloksia/2/, haettu 20.6.2015

Liian makeat lapset

Suomalaislapset saavat liikaa sokeria jo kaksivuotiaasta eteenpäin. Hurjaa! Tämä ei edes tarkoita, että joka päivä olisi karkkipäivä, vaan liiallinen sokerimäärä voi kertyä huomaamatta mehujen, jugurttien ja valmisruokien sisältämästä piilosokerista. FST:n "Makeat lapset" -dokumentti iski aiemmin tällä viikolla pöytään faktoja lasten sokerikuorrutetusta arjesta ja sen pitkäaikaisvaikutuksista terveyteen. 

Herkuttelu kuuluu kohtuullisissa määrin lapsuuteen, mutta liika on sokeri on aikamoinen pahis. Moni helposti ajattelee, ettei sillä nyt ole niin väliä, jos normaalipainoinen lapsi syö herkkuja - sillä kyllähän "lapsen pitää saada maistaa" tai "kasvava lapsi tarvitsee energiaa". Kuitenkin lasten liiallinen sokerinsaanti on kiistatta yhteyksissä moniin vakaviin terveysongelmiin kuten ylipainoon ja diabetekseen  - aivan kuten aikuisillakin.

Toivon, että onnistumme välittämään naperoiselle terveen mallin myös herkkuhetkiin. Lähtökohtana pidän sitä, että limut, mehut, karkit ja muut sokeripommit kuuluvat erikoistilanteisiin eivätkä arkeen. Myönnän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Tunnustan, että olen itse varsin perso sokerisille houkutuksille - erityisesti karkkeja ja makeita leivonnaisia tulee kausittain naposteltua turhan löysin rantein milloin minkäkin tekosyyn varolla ("stressaa", "väsyttää", "mä imetän", "ansaitsen jonkun palkinnon", "tylsää - jotain tekis mieli"). Eli omat herkuttelutottumukset vaativat viritystä asap - huomaan naperoisen jo nyt seuraavan silmä kovana, mitä se äiti taas keittiössä mussuttaa...

 

"Makeat lapset" -dokumentti tuli vastaan hyvään aikaan ja palautti taas kerran mieleen, että sokeria on ihan syystä syytä vältellä. Seuraavan kerran himon iskiessä lähden vaikka lenkille, surautan smoothien tai haukkaan omenaa. Aion myös jakaa YLE Areenasta löytyvää dokumenttia hienovaraisena valistusvideona isovanhemmille. Ehkäpä se hiukan taltuttaisi sieltä suunnasta lähivuosina odotettavissa olevaa sokeripommia :)

Kuvat lainattu täältä, täältä ja täältä.

Lisää kalaa!

Kuva lainattu: xpress.fi

Suositusten mukaan kalaa tulisi syödä 2-3 kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen ja rasvaisia kaloja suosien. Teoriassa siis hyvinkin helppo tapa turvata välttämättömien rasvahppojen sekä D-vitamiinin saanti. (Suomalaiset ravitsemussuositukset, 2014, 22)

Mutta käytäntö onkin ainakin meillä toinen. Parhaimmillaan kalaa tulee syötyä noin kerran viikossa ja silloinkin yleensä sitä samaa iänikuista uunilohta. Ravintolassa valitsen yleensä kalaa, mutta tällä hetkellä käytikerrat ovat sen verran harvat, ettei tämä tapa riitä nostamaan kalan syöntimäärää suositusten tasolle. Jostain syystä kala tuntuu vaivalloiselta ja vieraalta valmistaa, eikä oma luottoreseptivalikoima kata kuin muutaman kalaruoan - nekin taitavat kaikki olla lohesta.

Näin imetysaikana kalan syönti lisää pitkäketjuisten tyydyttymättömien rasvahappojen määrää rintamaidossa. Niiden katsotaan olevan lapsen kasvulle keskeisiä rakennusaineita ja tärkeitä eriyisesti aivojen kehitykselle. (Hasunen ym. 2004, 86)

On siis syytä skarpata! Haastaan itseni ja teidät lukijat tavoittelemaan minimissään kahta kala-ateriaa viikossa ja vakiinnuttamaan kalan osaksi perheen arkiruokailuja. Nyt siis "kalastamaan" nopeita ja helppoja koko perheen arkiruokailuun sopivia kalareseptejä. Tilauksessa siis jotain muuta kuin uunilohta :)

Mikä on oma kalaruokabravuurisi arkeen?


Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., ym. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Helsinki 2004. 254 s. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/attachments/fi/vrn/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.3.pdf Ladattu: 27.3.2015