Vauva-arjen ruokahuolto - viisi vinkkiä tuoreelle äidille

Reilu vuosi sitten toimme synnytyssairaalasta kotiin pienen tuhisevan nyytin. Seuravat kaksi viikkoa kuluivat leppoisassa vauvakuplassa. Mies oli kotona ja pyöritti ansiokkaasti arkea  - kantoi valmiit ruoat, välipalat ja litroittain vettä eteni. Päivät hurahtivat uuteen perheenjäseneen tutustuen, imetystä opetellen ja vauvan tahdissa torkahdellen.

Arki ja nälkä yllätti, kun mies palasi töihin. Yhtäkkiä piti yrittää taikoa jostain hetkiä, jolloin kehittää itselleenkin syötävää. Omien ruokien valmistukselle ja syömiselle oli vaikea löytää aikaa. Lapsen nukkuessa oli itsekin levättävä ja lyhenneltävä univelkoja.

Imetyksen myötä sudennälkä iski salakavalasti. Raskausaikana olin suunnitellut surauttelevani itselleni äitiyslomalla lounaaksi terveellisiä smoothieita :) No, smoothieiden valmistus jäi pitkäksi aikaa, kun hedelmien ja vihannesten pilkkominen tuntui ylivoimaiselta urakalta ja blenderin pörinä olisi viimeistään herättänyt lapsen nokosiltaan.

Oli päiviä, jolloin miehen palatessa kotiin töistä olin edelleen yövaatteissa ja viettänyt päivän jumppapallolla pomputellen, vatsavaivojaan itkevää vauvaa tyynnytellen. Sinnitellyt koko päivän persimoneilla, rusinoilla, pähkinöillä, taatelipatukoilla...

Meillä tuoreen äidin ruokahuolto ei vauva-arjen alkumetreillä mennyt ihan oppikirjan mukaan. Tässä vinkkini, joilla voit välttyä samoilta suodenkuopilta:

1. Ennakoi - aloita pakastimen täyttö jo ennen vauvan syntymää. Täytä lokerot ääriään myöten mikrovalmiilla annoksilla hyvää perusruokaa. Ja tärkeä tarkennus: näitä ei ole tarkoitus syödä ensimmäisinä viikkoina (öhm, kuten meillä tehtiin...), kun kotona on vielä kaksi aikuista vaan säästää äidille myöhempinä viikkoina tarvittavaksi hätäravinnoksi.

2. Ulkoista ruokahuoltoa. Bookkaa kumppani kokkaamaan. Kun äiti on alkuun 24/7-kiinni vastasyntyneen hoivaamisessa, perheen toinen aikuinen voi ottaa roolia ruoanlaitosta, kauppareissuista, pakastimen varastojen ylläpidosta sekä äidin ruokinnasta.
Pyydä ja ota vastaan ruoka-apua. Kun ystävä tai sukulainen on tulossa katsomaan vauvaa ja kysyy "Voisinko tuoda jotain?" - opettele sanomaan "Kyllä, kiitos. Ruokaa! Voisitko myös tehdä meille lounaan?". Parasta, mitä sukulainen tai ystävä voi tehdä tuoreen lapsiperheen avuksi, on tuoda mukanaan iso vuoallinen makaronilaatikkoa, josta riittää moneksi päiväksi. Rotinameiniki rules!

3. Keskity määrään ja varastoi. Nyt ei välttämättä ole paras aika ruokahifistelyyn ja uusien reseptien testailuun. Satsatkaa sen sijaan vaivattomuuteen, nopeuteen ja määrään. Tehkää ruoka kerralla runsaasti ja pakastakaa, pakastakaa, pakastakaa. Aterianvarastojen ylläpito vaatii pitkäjänteistä työtä pakasterasioiden parissa. Laatikko- ja pataruokia sekä keittoja - etenkin nämä sopivat yleensä hyvin pakastettavaksi. 

4. Älä jätä aterioita väliin - etenkään aamupalaa! Itselläni aamupalan ohittaminen oli yksi suurimmista kompastuskivistä. Olen aina ollut huono aamupalansyöjä ja aamuvarhain unenpöpperöisenä tuntui tarkoituksenmukaisemmalta  kaataa kurkkuun litra kahvia kuin alkaa vääntämään voileipiä. Omalla kohdallani ratkaisun tähän toi aamupalan valmistelu jääkaappiin jo edellisenä iltana. Tuorepuurosta muodostui lempparini. Ainekset sekaisin kulhoon illalla ja aamulla puuro oli valmiina lusikoitavaksi. Tadaa!

5. Relaa. Pääasia, että syöt jotain riittävästi niin, että jaksat ja palaudut. Ravinnon terveellisyys- ja monipuolisuusaspekeja ennätät viilailla kuntoon myöhemmin, kun uusi arki alkaa tulla tutuksi ja löytää rytminsä.   



Mitä hyviä käytäntöjä teillä on sovellettu? Miten te muut äidit olette helpottaneet omia ruokailujanne pienen vauvan kanssa?

-M

Riisikakkugate ja pohdintaa ravinnon turvallisuudesta

Lähde: www.dn.se

Varmasti jokaista pienen lapsen vanhempaa pohdituttaa aika-ajoin lapsen ravinnon turvallisuus. Pienet ihmisenalut kun ovat aikuisia alttiimpia ja herkempiä ravinnon haitta-aineille.  Kukapa ei vanhempana haluaisi tehdä parhaansa, jotta varhaislapsuuden ravitsemus antaisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat terveyteen koko eliniäksi.

Mutta tieto usein lisää tuskaa. Ristiriidat suosituksissa, uusissa tutkimuksissa ja mediassa ovat omiaan lietsomaan epävarmuutta ja sekavuutta. Miltei kuukausittain uutisotsikoihin nousee tutkimustuloksia siitä, kuinka jokin tuttu, turvalliseksi ehkä tervelliseksikin koettu elintarvike tai raaka-aine paljastuukin jossakin suhteessa haitalliseksi.

Riisikakut pääsivät uutisotsikoihin muutama viikko takaperin, kun Ruotsin elintarvikevirasto suositti välttämään riisikakkujen antamista alle 6-vuotiaille niiden korkean arseenipitoisuuden vuoksi.  Arseeni kun on yhteydessä mm. syöpään ja diabetekseen. Suomessa Evira toppuutteli asiantuntijapuheenvuoroissaan asiallisesti riisikakkupanikointia. Meillä riisikakkuja ei siis olla julistamassa pannaan. Riisiä ja riisikakkuja voi edelleen syödä osana monipuolista ruokavaliota, kunhan määrät pysyvät kohtuullisina. Ketä siis uskoa - Suomen vai Ruotsin asiantuntijoita? ;)

Lasten ravitsemussuositukset ovat muuttuneet vuosien varrella suuntaan jos toiseenkin. Paraikaa kommenttikierroksella olevat uudistetut varhaislapsuuden ravitsemussuositukset, näyttäisivät myös tuovan päivitystä vältettävien raaka-aineiden listalle. Korkean nitraattipitoisuuden vuoksi vältettävien listalle olisivat luonnoksen mukaan joutumassa myös mm. kesäkurpitsa, kurpitsat ylipäänsä sekä tuoreyrtit.

Miten teillä reagoidaan uutisiin ravinnon turvallisuudesta?
Entä muuttuviin suosituksiin?  

Ruoan suhteen ollaan turvallisilla vesillä, kunhan muistaa monipuolisuuden, kohtuuden ja maalaisjärjen - siinä oma periaatteeni suositusviidakossa selviämiseen. 

- M

PS. Riisikakkukeskusteluissa nousi esille riisin tiimoilta toinen yllättävä tieto. Arseenin osalta vaalea riisi on tervellisempi valinta kuin tumma täysjyväriisi, jossa arseenia voi olla sitoutuneen moninkertaisesti enemmän. Turvallisimmaksi riisivalinnaksi on mainittu basmatiriisi - siihen arseeni imeytyy luontaisesti muita lajikkeita heikommin. 


Lisää aiheesta:

• Yle (29.9.2015): Riisikakuissa liikaa arseenia - ei suositella alle 6-vuotiaille
• Yle (29.9.2015): Riisikakkujen arseenista ei todellakaan ole aihetta paniikkiin 

Ihanan kamala sormiruokailu

Kirjoitin aiemmin sormiruokailun alkutaipaleestamme täällä ja täällä. Syöminkejä on jatkettu sekamallilla eli osin sormiruokaillen ja osin lusikalla syöttäen. Kotona napero pistelee ateriansa poskeensa puuroja lukuunottamatta omin sormin. Liikkeellä ollessamme lusikoimme tai truuttailemme menemään.
 
Seuraavassa koontia sormiruokailukokemuksistamme. Eli sormiruokailun plussat ja miinukset à la Foodie-vauva ;p huomaathan, että koonnissa on konsultoitu aiheen varsinaista asiantuntijaamme.

Plussat

 + Antoisaa ja hauskaa lapselle. Tarjoaa onnistumisen kokemuksia. "Osaan itse poimia puolukat suuhuni yksitellen ja kahmaista kourallisen kaalipataa kitaani. Ihan itse!"

 + Antaa mahdollisuuden tutkailla ruokaa tarkemmin - tutustua makuihin, tuoksuihin, väreihin ja koostumuksiin. "Nappaan lautaselta aina ensin höyrytetyt oranssit porkkanat ja kivan liukkaat keitetyt kananmunat - ne ovat herkkujani. Avocado on epäilyttävää - sen jätän toistaiseksi äidille."

 + Vapauttaa aikuisen syöttämisestä, jolloin koko perhe pääsee osallistumaan ruokailuun. "Tällä hetkellä havainnoin erityisesti isän lusikan käyttöä aamupalapöydässä."

 + Lapsi saa itse arvioida, paljonko haluaa syödä ja missä tahdissa. "Ruokaa suuhun heti ja paljon! Jos äiti syöttää lusikalla, ruokaa tulee liian hitaasti ja liian vähän kerralla. Turhauttavaa, kilahdan - krääh!"

 + Lapsi oppii pureskelemaan ja hyväksymään kokkareista ruokaa. "Siis pitää olla suutuntumaa. Eiks sose oo vasta niiku alkupala?"  

 Miinukset

  - Loputon sotku ja ruoantähteet. "Välillä on kiva katsoa, mitä tapahtuu, jos ruokaa heittää lattialle, ikkunaan tai liiskaa käsillä tuoliin. Ja kädethän tietty pyyhitään tukkaan tai vaatteisiin, kun ollaan valmiita. Mut äiti siivoo. Se on sen harrastus, se tekee sitä monta kertaa päivässä. Varsinkin mun Stokken ympäristöstä... ja musta"

  - Kakomiset. "Vähän ikäviä.. eikä näitä nyt oo montaa kertaa ollu... Mutta on hauskan näköistä, kun äiti meinaa saada sydärin. Hehee!"


Eli vahvasti plussan puolella mennään ja sormiruokailun "kamaluuskin" liittyy lähinnä äidin epämukavuusalueiden haastamiseen.


Millaisia kokemuksia teillä on sormiruokailusta?


Siivousharrastaja,

- M

Arjen makeat ja suolaiset sattumat = Onni

Lähde: Pinterest

Arjen pienissä, pysähdyttävissä tuokioissa -
lapsen lämpimässä halauksessa, kuolaisessa pusussa, hellyttävässä hokemassa "Äithi". 

Pienissä ystävällisissä teoissa -
kuumana höyryävässä aamukahvissa, jonka joku toinen on keittänyt,
läheisen avussa, kun itse ei jaksa.

Jokapäiväisissä, ohivilahtavissa kotvasissa -
pienen ihmisen rajattomassa riemussa, kun kaikki koetaan ensi kerran. 

Arkipäivän makeissa ja suolaisissa sattumissa -
hyvin nukutussa yössä, vastapainona kaikille valvotuille.

Onni yllättää tavallisessa arjessa ♥
 

Tältä onni näyttää ja tuntuu tällä hetkellä omassa onnellisessa arjessa. Miten onni näyttäytyy sinulle? Aihetta on pohdiskellut myös joukko muita Onni Bloggaajia - kukin omasta näkökulmastaan. Voit kurkistaa erilaisiin onnen käsityksiin ja kokemuksiin näissä blogeissa:

Kaiken takana on äiti / Mutsi on MäSä / Napsahduksia /
Mammalaiffii / Kaikkea pientä / Taivaallista elämää /
Punatukka ja kaksi karhua / Kätilön käsistä /
Six Feet Tall / Bikken pilttuu

PS. Onnea on myös syksyn makuja juhlistava, koko perheen yhteinen, kiireetön herkkuhetki. Tähän tarkoitukseen sopiva uusi resepti julkaistaan blogissa huomenna perjantaina. Eli sopivasti viikonlopuksi :)

Aurinkoa, onnea ja iloa arkeen!
 - M



 

We ♥ sipuli

Aiempaan postaukseeni liittyen, flunssan rikkomille yöunillemme on löytynyt yllättävää helpotusta. 

Kotikokin arkisesta kaverista, sipulista, on moneksi. Pilkottu sipuli pieluksella, kääräistynä sideharsoon tai ohueen sukkaan, helpottaa tukkoista oloa yöaikaan. Raan sipulin voimakas aromi nimittäin irroittaa tehokkaasti limaa ja avaa hengitysteitä.

Ja todistetusti toimii paitsi räkäiseen lapseen myös köhäiseen äitiin. Siispä we ♥ sipuli.

Sipulintuoksuisena,

-M

Foodie-vauva linkittyy Onni Blogeihin

Näin viikon päätteeksi vielä hiukan uutisia! Tästedes Foodie-vauva löytyy myös Onni Blogit -blogiyhteisöstä. Siltä varalta, että Onni Blogit on sinulle vielä uusi tuttavuus -  kyseessä on siis uusi arkisista ja aidoista blogeista rakentuva yhteisö. Yhteisöön kuuluvat blogit ja bloggarit toimivat itsenäisesti vastaten kukin omasta sisällöstään - näin ollen Foodie-vauva jatkaa tästedes tuttuun tyyliin omalla linjallaan.

Yhteisöön kuuluu niin kokeneita kuin aivan tuoreitakin bloggaajia, uusia näkökulmia ja rikas paletti erilaisia aiheita. Omaan seurantalistaani löytyivät jo mm. DIY kierrätysmuotiin keskittyvä Cause to Wear, tyylikkäästi juhlaideoista bloggaava Kaikki Paketissa sekä seesteisesti hyvänmielen ja -olon asioita tarjoileva Kuiskauksia. Yhteisöön kuuluu jo yli 40 blogia - käy siis löytämässä omat uudet suosikkisi.

Vastedes blogin oikeasta laidasta löytyy punainen Onni Blogit -ikoni, jonka kautta pääset lennossa siirtymään sivustoon ja tutustumaan siihen kuuluviin blogeihin. Klik vaan!



Onnelisin sunnuntaifiiliksin ja rentoa iltaa toivotellen,

-M

PS. Uutta postausta tulossa huomiseksi. Eli tutulla ma & pe -päivitystahdilla jatketaan! 

Pahikset ja hyvikset listattuina - milloin kannattaa satsata luomuun?

http://www.ewg.org/

Kerroin aiemmin, että naperoisen syntymän jälkeen luomun osuus jääkaapissa on kasvanut tasaiseen tahtiin. Kuitenkin tasapainoilu ruokabudjetin, mahdollisimman turvallisen ja terveellisen ruoan sekä saatavilla olevan luomuvalikoiman välillä on aika ajoin aikamoista pähkäilyä. Väistämättä sitä pohtii, minkä tuotteiden kohdalla luomun suosiminen on paikallaan ja mitkä tuotteet taas voisi hyvällä omallatunnolla kantaa kauppakassissa kotiin ilman luomuleimaakin.

Mitään yksiselitteistä vastausta tähän kaupan vihannes- ja hedelmähyllyillä tapahtuvaan pallotteluun en ole vielä löytänyt. Olen kokenut hyödyllisenä amerkikkalaisen non-profit järjestön EWG:n vuosittaisen listauksen likaisesta tusinasta (dirty dozen) ja puhtaasta viidestätoista (clean fifteen).

Tänä vuonna likaisessa tusinassa eli eniten torjunta-ainejäämiä sisältäneiden ryhmässä olivat mm. omena, selleri, kirsikkatomaatti, kurkku, viinirypäle, nektariini, persikka, peruna, sokeriherne, pinaatti, mansikka, paprika. 

Puhtaiden viidentoista ryhmästä löytyivät puolestaan parsa, avocado, kaali, cantaloupemeloni, kukkakaali, munakoiso, greippi, kiivi, mango, sipuli, papaya, ananas, maissi, pakastettu sokeriherne, bataatti. Näitä "hyviksiä" voi siis popsia ilman luomuleimaakin, sillä ne sisältävät todennäköisemmin vähemmän torjunta-ainejäämiä. Monilla tämän ryhmän kasviksista kuori toimii luonnollisena tuhoeläinten karkottimena, jolloin viljelyssä ei tarvitse käyttää niin paljon kemiallisia aineita.


Missä tuotteissa sinä priorisoit luomua?

-M

Blogi palaa pakkolomalta!

Näin se elämä ja etenkin lapsiperhe-elämä yllättää... Kun perheen kesäloman aikana suunnitelmanani oli käyttää enemmän "omaa aikaa"  bloggailuun, joutuikin blogi yllättävien velvotteiden ja ristipaineiden uhrina täysin suunnittelemattomalle pakkolomalle kesän ajaksi. Se "oma aika" katosi jonnekin ;) Pahoitteluni hiljaisuudesta!

Lomamatka ulkomaille, mökkeilyt Suomessa, sukuloinnit, parit korvatulehdukset ja unikoulu pitivät kiireisenä heinä-elokuun. Nyt elokuun edetessä arkirumba (+ naperoisen päiväunet) palautuu vähitellen normaaliin rytmiin. Siispä bloginkin on aika jälleen aktivoitua. Monia uusia aiheita onkin tässä kesän aikana virinnyt mieleen! Luvassa postaus mm. vinkeistäni lapsen ruokailuun ulkomaanmatkalla. Uusia juttuja luvassa tästä eteenpäin aina perjantaisin ja maanantaisin.

Toivottavasti olette viettäneet mukavan kesän! Nautitaan vielä näistä loppukesän hellepäivistä :)

-M

Lihansyöjälapsi

Kun kasvattaa lapsestaan sekasyöjää, tietää, että edessä on väistämättä vaikeita kysymyksiä. Niitä kysymyksiä, joihin on ajoittain vaikea löytää perusteluja edes itselleen.

Apua vastaustensa kanssa tuskailevalle vanhemmalle voi tarjota vappuna julkaistu Elina Lappalaisen ja Christel Rönnsin kirja Nakki lautasella. Kyseinen lastentietokirja on jo kerännyt vuolaasti suitsutusta. Sen on kehuttu valottavan suomalaisen eläintuotannon maailmaa lapselle realistisesti ja kiihkottomasti.

Kirja voi siis tarjota vetoapua rehellisiin ja lapsentajuisiin vastauksiin niihin tärkeimpiin kysymyksiin: Mistä ruoka tulee? Ja miten? Vaikuttaa kirjalta, jonka lukeminen voisi olla paikallaan myös meille monille lihatuotannon realismista vieraantuneille / silmänsä sulkeneille aikuisille. Tämä päätyy ehdottomasti omalle lukulistalle!

Kuva lainattu täältä.

Pohjoismaisen äidin on helppo hymyillä

Yle uutisoi tänään Norjan nousseen Suomen ohi äideille parhaimpana maana asua. Kyseessä on Pelastakaa Lapset ry:n raportti, joka arvioi äitien hyvinvointia maailman suurkaupungeissa.

Suomi, kuten myös muut  Pohjoismaat pitävät listauksessa perinteiseen tapaan kärkisijoija. Samanaikaisesti listauksessa heikoimmin sijoittuneet maat tulevat lähinnä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta eli köyhistä valtioista, jotka ovat usein konfliktien keskellä hauraita. 

Osallistuin aiemmin tänä keväänä Vaaka ry:n vauvakassikeräykseen. Kelan äitiyspakkaus ilahdutti itseäni paljon - halusin jakaa tämä ilon jollekin, jolle vauvanvaattet ja -liinavaatteet eivät ole vastaavanlainen itsestäänselvyys.

Oma kassini suuntaa kohti Afrikkaa Senegalia. Aamun uutisen valossa tuntui hyvältä, että päätin toimittaa pienen vaatepakettini juuri Senegaliin. Pieni vaatelahjoitus ei luonnollisesti ratkaise mitään isoja ongelmia, mutta toivon sen tarjoavan jollekin tuoreelle äidille ja vauvalle pienen valonpilkahduksen ja helpotusta arkeen.

Vaaka ry:n vauvakassikeräys on käynnissä vielä 10.5. asti. Eli vielä ennätät koota kassin ja olla mukana auttamassa! Tarkista ohjeet ja kassien vastaanottopisteet täältä.

Vinkki kaikille sosesuille

Naperoinen pääsi maistelemaan ensimmäiset soselusikallisensa. Lähdimme liikkeelle perinteiseen malliin perunalla. Ja odotetusti sitähän sitten olikin ympäri koko naamaa... ja päätä... ja vaatteita... ja sitteriä... ja syöttäjää...

Naperoisen iho on vähän herkkis - soserippeet ja kuola saavat suunympäryksen punoittamaan, pahimmillaan rohtumaan. Allergialääkäri vinkkasikin taannoin rasvaamaan suunympäryksen perusvoiteella ennen ruokailua.

Näin kuulemma ehkäisee ihon ärtymisen ja punoitukset sekä edellisten aiheuttamat turhat allergiaepäilyt. Lääkärin mukaan allergia ruoka-aineelle voi puhjeta myös ihoaltistuksen kautta eli rasvaamalla nassua ennen syöttöä ennaltaehkäisee samalla myös tätä riskiä.

Meillä siis rasvaillaan ja vasta sitten maistellaan :)

Näppituntumaa

Täällä on meneillään varovainen tunnustelu soseiden aloitukseen. Lusikka näkyy pysyvän hyvin naperoisen näpeissä ja löytääpä suuhunkin!

Ensi viikolla lusikoidaan ensimmäiset makuannokset. Toivottavasti äidin sosetehtaan tuotteet maistuvat.