Top Social

Vauva- ja perheruokareseptejä oman kodin koekeittiöstä

Ihanan kamala sormiruokailu

10/07/2015
Kirjoitin aiemmin sormiruokailun alkutaipaleestamme täällä ja täällä. Syöminkejä on jatkettu sekamallilla eli osin sormiruokaillen ja osin lusikalla syöttäen. Kotona napero pistelee ateriansa poskeensa puuroja lukuunottamatta omin sormin. Liikkeellä ollessamme lusikoimme tai truuttailemme menemään.
 
Seuraavassa koontia sormiruokailukokemuksistamme. Eli sormiruokailun plussat ja miinukset à la Foodie-vauva ;p huomaathan, että koonnissa on konsultoitu aiheen varsinaista asiantuntijaamme.



Plussat

 + Antoisaa ja hauskaa lapselle. Tarjoaa onnistumisen kokemuksia. "Osaan itse poimia puolukat suuhuni yksitellen ja kahmaista kourallisen kaalipataa kitaani. Ihan itse!"

 + Antaa mahdollisuuden tutkailla ruokaa tarkemmin - tutustua makuihin, tuoksuihin, väreihin ja koostumuksiin. "Nappaan lautaselta aina ensin höyrytetyt oranssit porkkanat ja kivan liukkaat keitetyt kananmunat - ne ovat herkkujani. Avocado on epäilyttävää - sen jätän toistaiseksi äidille."

 + Vapauttaa aikuisen syöttämisestä, jolloin koko perhe pääsee osallistumaan ruokailuun. "Tällä hetkellä havainnoin erityisesti isän lusikan käyttöä aamupalapöydässä."

 + Lapsi saa itse arvioida, paljonko haluaa syödä ja missä tahdissa. "Ruokaa suuhun heti ja paljon! Jos äiti syöttää lusikalla, ruokaa tulee liian hitaasti ja liian vähän kerralla. Turhauttavaa, kilahdan - krääh!"

 + Lapsi oppii pureskelemaan ja hyväksymään kokkareista ruokaa. "Siis pitää olla suutuntumaa. Eiks sose oo vasta niiku alkupala?"  

 Miinukset

  - Loputon sotku ja ruoantähteet. "Välillä on kiva katsoa, mitä tapahtuu, jos ruokaa heittää lattialle, ikkunaan tai liiskaa käsillä tuoliin. Ja kädethän tietty pyyhitään tukkaan tai vaatteisiin, kun ollaan valmiita. Mut äiti siivoo. Se on sen harrastus, se tekee sitä monta kertaa päivässä. Varsinkin mun Stokken ympäristöstä... ja musta"

  - Kakomiset. "Vähän ikäviä.. eikä näitä nyt oo montaa kertaa ollu... Mutta on hauskan näköistä, kun äiti meinaa saada sydärin. Hehee!"


Eli vahvasti plussan puolella mennään ja sormiruokailun "kamaluuskin" liittyy lähinnä äidin epämukavuusalueiden haastamiseen.


Millaisia kokemuksia teillä on sormiruokailusta?


Siivousharrastaja,

- M


6 kommenttia on "Ihanan kamala sormiruokailu"
  1. Alkutaipaleella... Aioin mennä pelkillä sormiruuilla, mutta neitipä tahtoikin alkaa heti syödä enemmän, eikä motoriikka riitä vielä kunnolla. Lusikalle aukoo suutaan ammolleen :D Sorminsyöntiä harjoitellaan samalla. Tosin nyt on vielä joku tiheänimunkausi tms., kun iltapuurosta huolimatta huutaa kaiken yön ja rauhoittuu vasta tissillä :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! :D Heh, näinpä nämä pienet persoonat "romuttaa" heti meidän äitien suuret suunnitelmat. Mutta pääasia on, että ruoka maistuu, eikä sen riittävyydestä tarvitse murehtia. Ja jokainen napero syö omalla tyylillään ja omassa tahdissaan - tarkoitti se sitten lusikkaa, tiivistä tissittelyä tai omia näppejä.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hauskasti toteutettu postaus :) Ateria kuvat oli myös kivat, niistä sai meidän ruokailuihi ideaa. Itse olen ollut vähän arka antamaan sormiruokaa..juurikin kakomiset ovat pelottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta ja kiva kuulla, että sait vinkkejä käyttöön :)

      Meillä alussa paras "harjoitteluruoka" oli pehmeiksi höyrytetyt omenanviipaleet, joista siemenkohdat oli poistettu - se suli sopivasti suussa, eikä käytännössä vaatinut hammaskalustoa. Hyvä kikka oli ihan alkuun poistaa suupaloista kaikki sitkeät kuoriosat. Myöhemmin poju oppikin jättämään ne syömättä ja pyöräyttämään itse ulos suustaan.

      Vauvoilla kakomisrefleksi on herkkä, eikä sitä sinällään tarvitse pelästyä. Kakominen toimii ikäänkuin varhaisena varoitusmerkkinä, että suuhun meni jotain liian isoa.

      Omaa mielenrauhaa lisäsi myös lasten ensiapukurssin opit. Hätätilanteen varalta on hyvä tietää, miten toimia - vaikka sormiruoailun yhteydessä tukehtumisvaara pieni onkin. Täällä ihan asiallinen havainnollistus lapsen ja vauvaikäisen hengitysteiden avaamiseen ja ensiapuun: http://www.terve.fi/73837-ensiapu-vieras-esine-hengitysteissa-nenassa-tai-korvassa

      Poista
    2. Meillä tytöllä ikää on nyt päälle vuoden ja hammaskalustoa on tullut kanssa ihan kiitettävästi ja tuo suun motoriikka on kehittynyt niin olen vihdoin ollut uskaliaampi antamaan sormin syötävää. Leipää tykkää syödä ja hedelmiä, mutta ihan ruoka ruuat ovat olleet enemmän mössömäisessä muodossa. Mua hämäsi myös neuvolatädin kommentti siitä, että pitäisi olla kiinostus jo lusikkaa kohtaa ja 1,5v osaa kuulemma syödä jo itse lusikalla..huh.. Lapsia varmaan on erillaisia joten olen yrittänyt olla ottamatta stressiä tästä syömisaiheesta (pisteenä i:n päälle meillä on vielä hieman nirsoiluun taipuvainen lapsi). Oli siis kiva löytää tämä blogi jossa aiheena on ruoka, ehkä tältä saadaan tulevaisuudessakin vinkkejä meidän ruokailu puuhiin.

      Ensiapu taidot ovat hyvä olla mielessä! Niihin on tullut perehdyttyä, mutta aina on hyvä mieltä virkistää joten kiitos linkistä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!